mijaakko

Mikä toi on toi Toi Toi ja muita baltialaisia juttuja

  • No kyllähän tämä tiedetään.
    No kyllähän tämä tiedetään.
  • Virossa brändin väri häviää kaupunkikuvalle ja se on ihan oikein. Varjot ovat lähes poikkeuksetta keskustoissa tällaisia, merkistä riippumatta.
    Virossa brändin väri häviää kaupunkikuvalle ja se on ihan oikein. Varjot ovat lähes poikkeuksetta keskustoissa tällaisia, merkistä riippumatta.
  • Tällaisia pieniä arkkitehtonisia kikkailuja näkee paljon enemmän kuin Suomessa.
    Tällaisia pieniä arkkitehtonisia kikkailuja näkee paljon enemmän kuin Suomessa.
  • Tämän huolisi Suomeenkin. Opetin tyttärelleni vastikään ajokortin ja näille olisi ollut käyttöä. Miksei tätä ole, ja kärkineliömaalausta, jos olet etuajo-oikeutettu?
    Tämän huolisi Suomeenkin. Opetin tyttärelleni vastikään ajokortin ja näille olisi ollut käyttöä. Miksei tätä ole, ja kärkineliömaalausta, jos olet etuajo-oikeutettu?
  • Sinulle, joka haluat erottautua. #Jurmala
    Sinulle, joka haluat erottautua. #Jurmala
  • Poika valaistuu. #Jurmala
    Poika valaistuu. #Jurmala
  • Latvialaiset fitness- ja tiikerinakit. Kaikkee ne keksii.
    Latvialaiset fitness- ja tiikerinakit. Kaikkee ne keksii.
  • Haapsalun rantaraitti. Vesi nousi 2005 (vai 2009) kaksi metriä ja rannan ainoa jäljellä oleva kaupungin kulta-aikojen muistomerkki, ravintolapaviljonki, kärsi pahoin.
    Haapsalun rantaraitti. Vesi nousi 2005 (vai 2009) kaksi metriä ja rannan ainoa jäljellä oleva kaupungin kulta-aikojen muistomerkki, ravintolapaviljonki, kärsi pahoin.
  • Surfers´Paradise.
    Surfers´Paradise.
  • Take me to church. Sääre Tirp.
    Take me to church. Sääre Tirp.
  • Ennakkoluulotonta. Jurmala. Tallinnassa on muuten ihan uskomaton rakennus, jossa vanhan suuren kiinteistön päälle on kasattu valtava lasitoimisto-osio. Mikähän se on?
    Ennakkoluulotonta. Jurmala. Tallinnassa on muuten ihan uskomaton rakennus, jossa vanhan suuren kiinteistön päälle on kasattu valtava lasitoimisto-osio. Mikähän se on?
  • Saarenmaan Sõre Säärissä on ollut rajanylityspaikka. Vastarannalla näkyy Latvia, joskaan ei kuvassa. Eivät ole keksineet vielä Liivinlahden kiertoreittiä. Se jää muuteman kymmenen kilometriä vajaaksi Kurakurkussa. Jännästi menee tuo meri muuten vinoon, kun rakennuksen asettaa suoraan.
    Saarenmaan Sõre Säärissä on ollut rajanylityspaikka. Vastarannalla näkyy Latvia, joskaan ei kuvassa. Eivät ole keksineet vielä Liivinlahden kiertoreittiä. Se jää muuteman kymmenen kilometriä vajaaksi Kurakurkussa. Jännästi menee tuo meri muuten vinoon, kun rakennuksen asettaa suoraan.
  • Nyt se Sorvankylä löytyi! Särkikaloja syödään yleisesti ja Muhun perinnekylässä se oli vallannut tärkeimmät mainospaikat vajojen seiniltä. Kuivaushuoneessa roikkuin särkikalojen ohella myös nokkakalaa, tuulekala, tuulehaug. Ojista onkivat ruutanoita syödäkseen. Kookare.
    Nyt se Sorvankylä löytyi! Särkikaloja syödään yleisesti ja Muhun perinnekylässä se oli vallannut tärkeimmät mainospaikat vajojen seiniltä. Kuivaushuoneessa roikkuin särkikalojen ohella myös nokkakalaa, tuulekala, tuulehaug. Ojista onkivat ruutanoita syödäkseen. Kookare.
  • Rahkapatukoita on funtsittu tuotavaksi Suomeenkin, mutta usko ei ole riittänyt loppuun asti. Onko se hyvä vai huono juttu?
    Rahkapatukoita on funtsittu tuotavaksi Suomeenkin, mutta usko ei ole riittänyt loppuun asti. Onko se hyvä vai huono juttu?
  • En ostanut mitään pysyvää. Nämä eivät todellakaan pysy. Rock-pottua lukuunottamatta kaikki ovat erinomaisia virolaisia käsityöoluita pienpanimoista. Latviasta en mokomia löytänyt, mutta Virossa näyttää olevan ihan kunnon meininki.
    En ostanut mitään pysyvää. Nämä eivät todellakaan pysy. Rock-pottua lukuunottamatta kaikki ovat erinomaisia virolaisia käsityöoluita pienpanimoista. Latviasta en mokomia löytänyt, mutta Virossa näyttää olevan ihan kunnon meininki.

Täällä näyttää matkablogeja naapurimaista olevankin jo, joten pläjäytänpä omanikin, Virosta ja Latviasta. En ole ennen käynyt Tallinnaa pidemmällä ja oli ihan kohtuullinen aika tutustua maihin luokkaa laajemmin.

Hajanaisia havaintoja:

Kävin ensimmäistä kertaa Tallinnassa juuri kun se oli vapautunut neuvostovallasta. Maa on muuttunut paljon sen koommin, mutta silmä hakeutuu edelleen etsimään merkkejä siitä, miten valloitusjakso tänä päivänä näkyy. Sellaisiksi lienee luettava tietynlainen tyhjyys maaseudulla. Kylät ovat harvassa ja rantaa ja maata hyödynnetään edelleen harvakseltaan. Asiain tilaan liittynee venäläisiä kieltolakeja ja muuta militarismia.

Virolaista merenrantaa etsiessä en voinut välttyä ajattelemasta myöskään parin kesän takaista käyntiäni Kymmendössä (August Strindbergin Hemsöläiset-kirjassaan tunnetuksi tekemä saari Tukholman saaristossa). Visiitistä jäivät parhaiten mieleen tekstit, joissa kerrottiin juuri Strindbergin avanneen saariston ruotsalaisille merkityksellisenä ja tavoiteltuna vapaa-ajankohteena. Strindbergin kirjallisuuteen asti saaristo oli ollut köyhien kalastajien armoton erämaa, joka näyttäytyi mantereen asukkaille mieluummin ankeana ja pelottavana kuin mielenkiintoisena. Vähän sellainen fiilis tuli nyt Virosta. Että aivan kuin meren virkistävää vaikutusta ei vieläkään täysillä olisi avattu. Saarenmaallakaan, joka on kautta aikojen elänyt merestä. Virossa rannan tuntumasta löytää majataloja, joista ei käytännössä pääse rantaan.

Jos Suomessa tuntuu maanteillä, ettei näe kuin puita, niin Hiidenmaa on oma lukunsa. Siellä ajetaan aivan pensaassa. Avaruus on tosi harvassa ja tällaiselle saaristoeläjälle mielenkiintoisena näyttäytyivätkin lähinnä saaren kärjet, kuten Ristna, jonka tiedot jäävät edelleen puuttumaan. Sen verran on pakko kertoa kuitenkin, että enpä olisi uskonut sieltä löytäväni elämäntapa-surffareiden paratiisia. Surfers´ Paradisen rannalla pauhasi musiikki isoista kaiuttimista, mutta aallot puuttuivat siltä päivää. Kuulemma siinä aalto kuitenkin murtuu mukavasti ja merihän on niin avara kuin Itämerellä olla voi. Ristnan majakkaan pääsee parilla eurolla kiipeämään, mutta eipä sieltä juuri mitään näe mitä ei maan tasaltakin. Hieno hiekka-ja kiviranta! Noin yleisesti rannat kasvavat enimmäkseen kaislaa ja ovat tosi matalia.

Hiidenmaan eteläpuolella puolestaan on Kassarin saari, jonka eteläisin kärki Sääre Tirp on on suurten saarten pisin ja kapein jurmomainen kivinen veteen katoava tirppanokka. Näitä on Saarenmaan puolella muutamiakin, muttei toista näin laihaa ja pitkää. Kärjessä tuntui myös, että siellä kasvavat kaikki maailman katajat. Suurina ja tuuheina. Saarelaiset tekevätkin katajasta hilloja ja siirappeja. Niitä voi muuhun hintatasoon nähden tuntuvaan hintaan ostaa monin paikoin.

Ensimmäisellä Tallinnan reissullani liikenne oli silmiinpistävän kaoottista vanhoine venäläisine autoineen. Se oli paljon siistiytynyt, mutta oli ohittelussa edelleen paljon enemmän uhittelua kuin täällä. Aika täpäriä tilanteita näkyi monta. Tallinnassa taas lauantaiaamuna palatessa näin kaksissa perättäisissä liikennevaloissa peräänajot. Ei tule mieleen milloin olisin yhtäkään perättäistä nähnyt.

Ennen matkaa olin vähän ennakkoluuloinen, että vohkiiko joku auton tai sieltä jotain ja ideana oli peittää arvoesineet erityisen huolella ja valita yösijatkin niin, että auto on pihassa. Huolellisuus ei täysin onnistunut heti ensimmäisessä kohteessa Pärnussa, jossa käytiin iltakävelyllä rannassa, ja poika onnistui jättämään auton takaoven auki. Ei pelkästään siis lukitsematta, vaan ihan sepposen selälleen. Mitään ei kadonnut ja huoli taisi olla sillä selvä. Kannattaa ottaa tuollainen tehohoito.

Saarenmaalla yövyimme viron kielen uudistajana tunnetun Johannes Aavikin olkikattoisessa kotitalossa, jonka tallinnalainen pariskunta on 12 vuotta sitten ostanut kesämökikseen ja muuttanut sittemmin viihtyisäksi majataloksi Aaviknurgiksi. Suosittelen lämpimästi, opettaja-emäntä puhuu aika hyvin Suomea, erittäin mielellään ja kaiken aikaa minkä hommiltaan ehtii. Aavik on opiskellut Suomessa ja vienyt täältä muutaman repullisen sanoja mukanaan viron kieleen. Vähän tuntuu, että kieli on edelleen kesken, niinkuin kaikki kielet tietenkin aina, mutta viron kieli erityisesti. Se tuntuu pelaavan yksinkertaisemmilla käsitteillä kuin vaikkapa suomi. Että kun käsketään pitää turvaväli, ei puhuta välistä vaan merkeistä asfaltissa. Jos oikein ymmärsin.

Tulee turhan pitkä teksti nykyaikaiseen digivirtaan, mutta Haapsalu on vielä mainittava, koska siellä huokui nostalgia niin vahvasti. Kaupunkia on jo 20-luvulla markkinoitu Suomeen ja Ruotsiin lomakohteena, kylpylöineen, tanssiaisineen ja rantaraitteineen. Nyt hiekkarantaa on jäljellä kymmenisen metriä ja siinä on joutsenen pesä pariskuntineen ja kakkoineen. Lahti on myös sen näköinen, ettei siinä moniakaan varmaankaan huvita uida ja alue on jäänyt pahasti avarampivetisen Liivinlahdenrannan Pärnun jalkoihin.

Entä Latvia? No, olkoon, vähän. Riika on vanhalta kaupungiltaan viihtyisä ja Jurmala upea lomakohde. Hienoja villoja ja vauraan oloiset puitteet. Siksi on hieman yllättävää, että aivan paraatipaikoilla saattaa silti törröttää täysin ränsistynyt huvila.

Loput huomiot lienee syytä säästää kommenttiosioon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

"Hoia pikivahet" ei kai tarkoita asfalttimerkkejä, vaan pituusväliä.
Mielenkiintoisia havaintoja!

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Joo, arvelin että siinä saattaa olla tulkintavirhe.

Jotkut asiat hiukan yllättivät, kuten se, että täällä alvaraaltojen maassa syntyy sellainen käsitys, että eletään jossain funkiksen ytimessä. Käsitys horjuu heti, kun alkaa ajelemaan Tallinnaa kohti Pärnua ja kilometritolkulla on tien poskessa vanhoja funkistaloja. Niin paljon, etten ole Suomessa koskaan kyllä nähnyt.

Suhteessa arkkitehtuuriin on sellainen ero, että ainakin Tallinnan julkisessa kaupunkikuvassa näkyy enemmän iloittelevaa arkkitehtuuria kuin täällä. Tai siltä ainakin tuntui. Kotitalouksissa sen sijaan ei, en muista nähneeni ensimmäistäkään sellaista uudisrakennusaluetta kuin vaikkapa pelkästään Turun seudulta löytyy monta. Tallinnan yksi hienoimpia rakennuskomplekseja on taidemuseo Kumu, joka on turkulaisen arkkitehti Pekka Vapaavuoron käsialaa.

Kuvista jäi puuttumaan kalasatama Saarenmaan Söressä. Ensin ihmetyttää, miksi siellä on niin valtavat hyvin hoidetut nurmikentät, joille ei näytä olevan minkäänlaista funktiota. Sitten kun rupeaa lukemaan kylttejä alkaa ymmärtää. Söressä likvidoitiin tuhansia paikallisia, jotka ilmeisesti eivät suostuneet ylimarssittaviksi 40-luvulla. Jossain esitteessä sanottiin, että "Saarenmaan niittyjen kesäinen syli oli valssinaskeleinen symboli sisaruskansojen yhteydenpidolle silloin, kun yhteydenpito ei ollut muuten mahdollista". Katselin auton ikkunasta valtavia kukkaniittyjä ja siitä kaikesta tuli vähän surumielinen olo.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Hah, olen kirjoittanut Pekka Vapaavuoro! -vuorihan se tietenkin on, mut ei tuokaan paha täällä ole :)

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

40-luvun järkyttävistä tragedioista löytyy yksi esimerkki Kuressaaren linnan muurin lounaisnurkan pienestä museosta, jossa esitellään uhrit ja pyövelit.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Olis pitänyt tietty käydä kun siinä käppäiltiin. Vaikeeta vaan jotenkin saada museoita mahtumaan aikatauluun.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset