*

mijaakko

Siian aika

  • Siian aika
  • Siian aika

Siikahan se siellä! Ongessa. Lupasin kirjoittaa aiheesta, kun on aika. Nyt on, on ollut jo kolmisen viikkoa. Siika-aika alkaa etelärannikolla, talvesta vähän riippuen, maaliskuun lopulla. Varhaisena keväänä kuten nyt se kukoistaa huhtikuun ja on pääosin arvatenkin ohi toukokuun puoleen väliin mennessä. Joinakin vuosina siikaa voi onkia kesäkuun alkupäiviin asti

Siian onginta on suhteellisen helppoa. Siimaan liukupaino ja päätyyn stoppariksi rengas, lukko tai leikari. Ei suurta väliä, kunhan paino pysähtyy. Stoppariin sidotaan muutaman kymmenen sentin mittainen tapsisiima, jonka päähän koukku (no 6-12), johon mato. Mato kannattaa laittaa koukkuun siten, että se säilyttää luonnollisen olemuksensa - koukku paksusta päästä sisään, viitisen milliä pujotusta ja ulos. Mato elää...mmm....ja voi hyvin. Joskus voi laittaa kaksikin matoa, tänään se esimerkiksi toimi hyvin. Useimmiten yksikin kuitenkin riittää.

Onki heitetään sopivaan kohtaan, annetaan madon laskeutua pohjalle nykimättä pyytöä. Näin mato säilyy puhtaana levistä ja siika löytää syötin. Sitten odotellaan. Oikealla paikalla jos ollaan, ei yleensä tarvitse odotella kovin kauaa. Hyvänä päivänä puolessa tunnissa alkaa tapahtua. Epävarmempana voi mennä parikin tuntia ennenkuin kannattaa hermostua. 

Kun vesi on kylmää, kuten nyt, kannattaa etsiä tyyniä ja aurinkoisia pohjia. Siika imuroi pohjalta sukasmatoja, joita lämpenevä miljöö saa nousemaan koloistaan. Tänään esimerkiksi aloitin puoli kolmen maissa, jolloin tuuli kävi lännestä. Sukasmatoinen rantamatala jäi niemen kärjestä olosuhteiltaan otolliseksi. Pari tuntia myöhemmin tuuli kääntyi hetkellisesti luoteeseen ja aluperäinen ottipätkä hiljeni. Kierryin niemeä hiukan lounaaseen, jonne tyyni ja aurinko olivat paenneet ja kalantulo jatkui. Illemmalla, jos olisin havitellut jatkaa, olisi pitänyt vaihtaa salmen toiselle puolelle, kun alkuperäinen ranta jäi varjoon ja hiljeni. Mutta saalista oli kylliksi ja oli aika siirtyä perkaamoon.

Huomenna on ruokalistalla oliiviöljyssä paistettua salottisipulisiikaa. Ylihuomenna savusiikaa, graavisiikaa ja cevicheä, kuten vielä torstainakin. Pari satsia lähti vakuumipakattuna pakkaseen varmistamaan vappukalat. Helposti pehmenevää siikaa ei kovin kauaa kannata pakastimessa säilöä, mutta vakuumin pitäisi taata herkutteluaikaa ainakin pari kuukautta. Laite on minulle uusi, etten osaa tarkkaan sanoa.

Turku on kalamiehelle ihan hyvä kaupunki. Minulla on lähimmälle veneluiskalle pari minuuttia matkaa ja siitä siika-apajille viisitoista, nyt alkukaudesta. Hieman myöhemmin pitää uiskennella ulommas. Tämän päivän 15 siikaa nousivat alle neljässä tunnissa n klo 14:30 - 18.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset